.

Etkä taaskaan kysy, missä olen,
mitä teen ja miten voin.
Enkä halua edes vaatia,
kun sä annoit jo tarpeeksi.

Mä vihaan sua.

Vihaan sua, koska käyttäydyt

kuin minulla ei olisi väliä.

Vihaan sua, koska 

tiesit sen jo ennen minua.

Minulla ei ole väliä.

Hymyilen nämä harmaat pilvet pois.

Selvisin taas uuden lumen tuloon asti,

vaikka juurrutin itseni pimeyteen.

Ja yhtäkkiä olen taas olemassa.

Huomaan taas jaksavani enemmän

                       kuin koskaan ennen.

                             Mutta silti

Ujutan taas valheita sanoihini,

enkä edes tiedä miksi.

Käperryn riittämättömyyteni

 ja inhoan itseäni.

Vakaan rauhattomasti

   etäännyn kaikesta.

23:33

Haluan huutaa kaikki

 totuuksina pitämäni ajatukset ulos.

Haluan syyttää muita, mutta

päädyn aina vain vihaamaan itseäni

Haluan kertoa kaiken siitä 

    kuvitteellisesta pelosta,

 jonka koen päivittäin totena.

Haluan huutaa, että katsokaa

 minun teeskennellyn  

    itsevarmuuteni taakse.

Nähkää mut kunnolla,

    nähkää mun epävarmuus.

Nähkää, etten mä kelpaa edes itselleni.

Häivähdys kuulumisen tunteesta,

kun tanssin humalassa yökerhon

   tahmaisella lattialla.

Pelottaa se, mitä

ne sanoo tai

entä jos ne ei sano mitään?

Entä jos?

Entä jos ei?

Tunnen pimeyden läpikotaisin,

  olen asettunut asumaan 

   valon ulottumattomiin.

Yöt venyvät tansseiksi

               seinille

minun eläessä aina vain

             hulluudelle.

Väsyin jo vuosia sitten,

 eksyin liian pitkälle mustuuteen.

Miljoonana palasena makaan taas lattialla

ja rukoilen,

       ettei se taas tulisi,

        ettei se taas satuttaisi.