.

Kuljen rimojen ali, rajojen yli.
En osaa pysyä muotissa tai varoa väärää.
Väistän katseita ja jätän paljon sanomatta.
Tai sanon ihan liikaa, vääriä asioita.
                Haluan huutaa tai tukehtua sanoihini
                   hiljaisuuden sattuessa korviini.

                              joko-tai,
                                   kaikki tai ei mitään.
                                       Äärimmäisyyksien tyttö.
                               
Aika ajoin

ristiriitaisuuteen verhoutuvia päiviä.

Hautaan itseni muistoihin

ja löydän itseni menneistä.
Näen eilisen siluetteja
katsoessani mustuuden toiselle puolelle.
Monta sanatonta sanaa, joihin nojaan
paetessani varjojen petollista tanssia.

                    Sitten yritän antaa itselleni anteeksi.








Elämän kevyt harso, 
johon meinaan ajoittain tukehtua.
Kaikki minussa huutaa häpeää,
                                         häviäjää.
Iholleni pinttyneet harmaat ajatukset itsestäni.

 Silitän vastakarvaan ja
  kuljen vastaantulijoiden kaistaa
   yrittäessäni karata niiltä tunteilta,
       joille ei ole nimeä pimeässä.

Pysythän kaukana minusta.
 Muuten tukehdut suruuni,
      kun talven paino murskaa minut alleen.
                                  uudestaan ja uudestaan.
   Ja satutan sinuakin tahtomattani.
Kun osaan elää vain vääränlaisena, arvottomana.
Irrallaan ja jäljessä
            kaikesta ja kaikista.

Älä katso tai näet kaiken sen.
 Kuinka en osaa pitää kiinni,
 kun hukun ajatuksiini,
 enkä muista miten hengittää.
Sulje silmäsi, äläkä oleta minusta mitään.

Petyt kumminkin, kun en aina osaa olla.