Muutaman kuukauden ajalta

Varovaisin askelin, kainoin unelmin

kohti onnea.

Ja lupasin itselleni: 

  Ei enää.

Ja lohdutin itseäni:

  Ei enää.

En enää tunne tuskaa siitä, että olen,

Tässä, tuolla, kaikkialla.

Hetkiä, kun tunnen pitäväni elämän reunasta kiinni.

Kun ajatukset verhoutuvat nauruiksi ja hymyiksi seinille.

Kun koen kirkkaampia päiviä ja

                                 isompia tunteita.

Jälleen täynnä elämää ja valoa.

Tanssin salaa musiikin tahtiin hämärässä huoneessani,

hymyilen peilikuvalleni, 

josta näen kaikkien näiden vuosien jälkeen vihdoin ystävän.

Laulan yksin ollessani ja hymyilen vastaantulijoille.

Nyt ja näin,

elämä laittaa hymyilemään.

Minä tosiaan elän.

Hymyillen tuijotan tyhjyyttä
hukkuessa kysymyksiisi ja tähän tunteeseen.
Tappelen aikaa vastaan ja
    juoksen kellon kanssa kilpaa,
    mutta huomaan häviäväni taas.
Pitäisi pysähtyä, antaa anteeksi itselleni,
  mutta silti mennä eteenpäin.

Aika kuluu, venyy
enkä osaa unohtaa.
Missä on uusi alkumme?'

Mikään ei kestä ikuisesti - maailman ihanin ja kamalin totuus

Me tanssimme yhdessä imperfektiin,

jäämme menneeseen ja

rikkoudumme atomeiksi.

Ja huomaan taas kirjoittaneeni uuden runon sinulle.

Olen etsinyt sitä tunnetta

laulujen sanoituksista,

kirjojen sivuilta ja toisten huulilta.

Etsin, etsin ja etsin 

            löytämättä.

    

Yritin unohtaa

rakentamalla seinät sydämeni ympärille

ja löytämällä toisia nimiä,

joita huutaa yön pimeydessä.

Olen kuin en tuntisi,

en ketään tai mitään.

Haluaisin puhua sinusta.

Kehua, lytätä tai arvostella, mutta

en osaa enää sanoa sanaakaan.

Haluaisin puhua sinusta

niin kuin olisit yhä tässä.

Kun kaipaus löytää reitin luokseni 
yön laskeutuessa yllemme.
Halaa kovaa ja täyttää koko kehon.
Se ei haihdu olemattomiin aamun noustessa, vaan
tulee esille ryppyisissä petivaatteissa, 
sälekaihtimien välistä siivilöityneenä valona,
aamukahvin kitkeryydessä.

On pysyttävä liikkeessä, etten vain muistaisi.
On pysyttävä liikkeessä, että unohtaisin.
Tavattava muita ihmisiä, 
koettava ja nähtävä uusia asioita,
           etten enää jäisi kiinni sinuun.
On pysyttävä liikkeessä, 
        etten vain muistaisi sinua.