Riittämätön, olematon

Veisitkö mut pois ennen kun

            repisin itseni riekaleiksi,

                tukehtuisin omiin ajatuksiini,

                     kiintyisin itseni hengiltä?

Yhden ja puolen rivivälin tyttö.

Pimeydestä veistetty,

     myrskypilviä katseessa.

Jossain syvällä vuosien kyyneleet

ja sydämeen asettunut ikirouta.

Kasvojen kääntyessä vastatuuleen

   valo kosketti varjomaailmaani.

Öinä joina olen yksin,

  enkä enää jaksa.

Vihaamani varjopuoli minussa nousee

pimeyden hampaiden takertuessa ihooni.

------

 Kerrot kuulumisia ja mä vaan nyökkäilen.

Hymyilen ja sanon, 

                       että mulla menee hyvin.

Käännän kasvoni pois, ettet näkisi minua.

Riittämätön ,

olematon.

Kerrot sanoja, joiden vuoksi hengittää, joiden

edessä suurin pimeä väistyi. 

Ajatukseni tiivistyvät

kastepisaroiksi ihollesi samalla,

 kun karkaan pimeyden alta valoon.

------

" Joka ilta päätän, että huomenna. Huomenna on se päivä, kun jaksan. Käyn suihkussa, petaan sängyn, viikkaan vaatteet lattialta kaappiin ja menen koiran kanssa lenkille. Meikkaan, piirrän ja kirjoitan. Mutta, kun huominen tulee, ei millään näytä olevan mitään merkitystä. On pakko nousta ylös, en halua olla pettymys kenellekään. Pakko jaksaa uusi päivä, huominen ja ylihuominen, vaikka en tiedä minkä takia."

(3.1.2018)

------