perjantai 30. kesäkuuta 2017


hiljaista hiljaista hiljaista
ihan joka puolella.
En tiedä onko se enemmän
uuvuttavaa vai rauhoittavaa.

Kaikki on ollut ulkopuolella,
 sisällä ja päässäni hieman sekaisin.
En mä tiedä, huokaan.
Enhän mä ees tiedä mitä tapahtuu huomenna
saatika sitten viikkojen päästä.
Enhän mä edes tiedä kuka olen.
Huokaan, en mä tiedä


Mutta hei, kyllähän mä voin jo paremmin.
Mutta hei, silti elämä on maistunut viime päivinä jostain syystä 
kyyneliltä, synkkyydeltä ja yksinäisyydeltä.
Mutta hei, olenhan minä oikeastaan aika tosi onnellinen, jos osaa kattoa oikeasta suunnasta, oikeaan aikaan.

Kun joskus elämä näyttää niin kauniilta, eikä edessä näytä olevan muuta kuin avoimia mahdollisuuksia. Napakka tuuli sekoittaa hiukseni ja tunnen olevani paljon onnellisempi kuin puoli vuotta sitten. Arpia katsellessani näen parantumisen, tunnen olevani ehjempi kuin pitkiin aikoihin.



En oikein enää osaa solmia sanoja toisiinsa, saatika muodostaa kauniita lauseita. Usein olisi oikeastaan aika paljon sanottavaa,
 mutta loppujen lopuksi tuntuu helpommalta olla vain hiljaa.


1 kommentti:

  1. Jotain tuttuja ajatuksia ❤ välillä on okei olla hukassa kaiken kanssa. Halaus

    VastaaPoista