suunnistusmerkkejä

joo,
mä hymyilen,
mutta sisällä on
sammunut.

Kuihtunut hiljalleen,
varissut
maailman tuuliin.

Pudotus tyhjyyteen,
lempeään uneen.
eksyneiden hymyjen
taa.

vuorovesiä mielessä,
kosketuspintojen kadotessa.

Tänään,
toukokuun ensimmäisen
päivän aurinko ei
yltänyt sydämeen.

Tyhjä tyttö

täynnä tyhjiä unelmia.

rajamailla

Painajaiset niskani takana

repivät hiljalleen

palasia ihostani.

Aamuyöstä

yksin yksinäisyydessäni

ei ole

valoa,

tulevaisuutta,

turvaa.

hengitys kulkee vääriä reittejä,

mustia palasia painajaisista,

joita näkee myös valveilla

ollessaan.

Ajatukset muuttuvat piikeiksi ja puukoniskuiksi.

Ei ollut tarkoitus luoda lisää solmuja,
   mutta päiviä onkin yhtäkkiä liikaa.

Jatkuvasti hoen itselleni: " Kyllä mä selviän, selviän."
Väsyttää selvitä aina vaan.

Kaikki katoaa,
etsin löytämättä.

Kuljen säkkipimeitä sivukujia
mielessäni
törmäten umpikujaan.

sortuva silta,
räjähtävä sydän.

en tunnista ääriviivoja,
naurunkin kuulen kuin
sumuverhon takaa.

Uusi paino askelissa

katselen sälekaihtimien raoista, 

kun ahdistuksen mustat

hahmot kiertelvät

etupihalla.

tunnen liikaa,

liian vääriä tunteita.

Huokaisuja ovien takaa.

Missä on paikkani,

onko sitä edes olemassa?

Miksi kauniista asioista

muodostuu pelkoja?

Miksi?

kuljen kelloa väärään suuntaan.

Tunnen kuinka pimeä

nousee lapaluideni takaa.

Se alkaa taas.

Montako kertaa vielä?

Montako?

Pelkään, ettei se ikinä lakkaa.

Satayksi tyhjyyttä
joihin hukkua.
Mietin,
opinko koskaan elämään.

Liian surullinen ja väärä.
mieleni kasvoi kieroon.

Pitäisi olla niin paljon,
       minä olen niin vähän.

Valtoimenaan tuli se tunne,

     hyökyen, hukuttaen.

Maailma on vieläkin tuolla

ja mä olen aina vaan tässä.

Arvet, nivelten muodot,

suunnistusmerkkejä.

Varjot lainehtivat laitojen

yli tukehduttaen.

Mielessäni puita kaatuu,

kokonaiset metsät romahtaa.

Olen pahoillani, että

elän tässä sekasorron

todellisuudessa.

Itseni, 

mieleni vanki

kiertäen kehää.

Eristäydyn, pakenen,

piilotan sydämeni.

lasinsiruilla

mieli sumuun sidottu

Sitä yhtä iltaa 

ei ole enää 

olemassakaan.

Tuhat aurinkoa jossain

kaukana. 

sateiset silmät heijastavat

mielen tanssia

Lähtövalmiina ennen kuin

mikään kerkesi edes alkaa.

Elämä pyörähti.

Nikama 

nikamalta

ylösalaisin.