Varjoja vasten

Sanat ovat taivas pääni yllä.
En ymmärrä mitään.
En ymmärrä.
Miten sovittaisin hengitykseni,
kun jokainen ajatus
raapii vereslihalle?

Olen olemassa,
mutta ainoastaan oleminen ei riitä.
Loputtomiin pahoillani.
Pyytäisin anteeksi,
jos jaksaisin välittää. 


¨¨¨¨¨

Keinun sumussa,
pimeys vieressäni.
Kävelen pitkin linnunrataa,
tanssin varjoja vasten.
Pelko piirtyy peilin raamien sisään.

Mustaa ja tyhjää,
harmaata sumua tunkeutuen
henkitorveen.
Niin se on aina mennyt,
kerta toisensa jälkeen.

¨¨¨¨¨

Kun löydän sanat,
kerron kuinka pelkään.
Pelkään, että jonain päivänä
tajuat, ettet jaksa minua enää.
Ethän kyllästy, kun taas
sanon ne sanat.
" Mun on niin paha olla."

Pitäisikö pyytää anteeksi,
kun mieleni hukutin mustuuteen.
Nauruni kadotin utuiseen sumuun.
Kun valoni kadotin.

Täytän uomat kyynelvirroilla
askeleideni välissä. 
             ylijäämä,
             valmistusvirhe,
             väliinputoaja.
Tahra lasissa, jääkiteiden 
keskellä.
Osaisinpa olla tarpeeksi.