Runoja vuosien varrelta

.....

Mä oon sellanen tyttö,

 joka rakastaa sateen tuoksua, kauniita sanoja

 ja viisaita ihmisiä. 

Kirjoittaa uusia todellisuuksia, 

laittaa punaista huulipunaa, kun kukaan ei näe.

Mä oon sellanen tyttö.

.....

Hämärän kajastus valossa,

palapelistä kadonneet kulmapalat.

Mieli miekan terällä

odottamassa pelastajaa.

.....

Vesisateessa,

kengän kärjet mudassa,

luon katseeni taivaalle,

hiukset märkinä,

mieli huutaa.

Polvet kohtaavat kuran,

mekon helma rypistyy.

.....

Hullu,

kuiskivat tyhjät seinät.

Paperilla pelkkää sotkua.

Kirjoitin itseni tähän tarinaan,

melkein itkien.

.....

Pyörä pyörii ja

kellosta loppuu tunnit.

Hengitys heikkenee,

olenko enää elossa?

.....

Miks,

mä kasvoin vinoon?

Rikkoonnuin ja rikoin?

.....

Elämä ei olekaan pysähtynyt.

Se jatkaa ja jatkaa.

Aina vain jatkaa.

Kiitää lällättäen karkuun

kyydistä pudonnutta.

.....

Annoin virran viedä edemmäs,

uppouduin elämän

hallitsemattoman pyörteen syleilyyn.

Se hiveli selkää,

hipaisi poskipäätä,

sai uskomaan.

Elämä aukesi edessäni,

mutta yhtäkkiä tunsin

avaran paikan kammoa.

.....

Jos putoan,

eikä siivet kanna

pidätkö sylissäsi,

silitätkö pahan pois,

otatko turvaasi?

Lupaatko?

.....

Hukkasin unelmani,

astuin askeleideni päälle.

Eksyin maailmaan,

alla pelkkää tyhjää.

Katselin ovenraosta, kun

elämä hymyili.

Ajatuksissani kukaan ei nähnyt

.....

Olen jossain

ahdattuna,

revittynä,

särjettynä,

hengitän lasinsiruja