Mä kirjotin tän, kun halusin olla hiljaa

¨

Onnellisuutta purkista, 

pienien valkeiden pillereiden muodossa.

Kello löi jo kahesti,

onni jää vain haaveeksi.

¨¨¨¨¨¨¨¨

Tuskan sokaisemana hoipertelen,

mielessä hiljaa apua anellen.

Voimat loppuu, valot sammuu

Sydäntä kivistää 

elämän kaipuu.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Käperryn sinne peittojen sekaan,

ikään kuin pelkkä peitto voisi minua

suojella tuskalta, surulta ja kivulta.

Katson, kuinka ulkona sataa 

suuria kovia kyyneleitä

taivaan täydeltä.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Tahdon koota itseni uudelleen,

ikään kuin räsynuken.

Uudeksi, kauniiksi, pala kerrallaan.

Tulisiko minusta silloin parempi,

ehjempi,

rakkaampi?

¨¨¨¨¨¨¨¨

Hyvää huomenta, 

mä herään vasta huomenna. 

Piiloudun hetkeksi elämältäni, itseltäni, kaikelta.

Hengitän, itken hiljaa, sitten kokoan taas itseni.

Seuraavana aamuna heräisinkin taas siihen

riittämättöyyden tunteeseen. 

Hymyilisin ja olisin

kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

¨¨¨¨¨¨¨¨