käsipohjaa

Sanomattomia sanoja,

 kauppakuitteihin kirjoitettuja runoja,

ja puolikkaita hymyjä. 

 Käsipohjaa haparoiden eteenpäin

   Sokkona kohti tulevaa

sydän kysyy, ihmettelee, epäröi

Jatkaa päättäväisesti ilman vastauksia,

kun olemassa ei ole muitakaan vaihtoehtoja

Vain elämää, ei sen enempää,

mutta ehkä sekin on joskus liikaa.

Luonnoksissa yksi hätähuuto,

           jota ei loppupeleissä koskaan tavittukkaan.       

Olen viime kirjoituksen jälkeen jättänyt osan minua kampaamon lattialle, nauttinut keventyneestä olemuksestani, aloittanut kirjaa, kirjoittanut runoja. Elämä on toisinaan ihan mukiinmenevää.