sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Ehjänä ollaan

Urani aktiivisena bloggarina alkoi näemmä erittäin vakuuttavasti. Viimenen rutistus kouluhommien osalta ja matkaan valmistautuminen vei ison osan mun vapaa-ajasta. Viime viikon huitelin Roomassa ihastelemassa maisemia, joten blogi ei ees pahemmin kerenny pyöriä mielessä.

Oon nyt kuitenki onnistuneesti kotiutunut takaisin rakkaaseen Suomeen kera uusien ihailijoiden ja hailakoiden rusketusrajojen. Kaikki raajat on tallella, en palanu ku olkapäistä ja vältyin sairaalareissulta, joten vois kai sanoa reissun menneen aika nappiin. Käteen jäi niin hienoja kokemuksia, että ne tulee pysymään mun mukana vielä pitkään. Kamera mulla oli mukana, mutta arvatkaa oliko akkua. :-) Oma laturi on autuaasti teillä tuntemattomilla ja kaverin laturi ei yllätysyllätys sopinutkaa just mun kameraan. Lisäksi kaikki keskittyminen kiinnitty siihen, että oikeesti jakso laittaa tossua toisen eteen, joten tuskin oisin hirveesti kuvia jaksanu räpsiä. Tää tyttö oli aivan poikki, kun yhtäkkiä kilometrin matka kauppaan vaihtuki kävelyyn aamusta iltaan. Kuvia voi kuitenki ihastella mun instagramissa (@emmipulkkineen), jonne tuun matkalla otettuja otoksia päivittämään vielä pitkään.

Rooma on kyllä sellanen kaupunki, että siellä riittää nähtävää. Meni tälläki tytöllä pari kertaa sormi suuhun -  en tienny mihin päin kattoa, kun kaikkialla oli jotain hienoa. Tien ylittäminen osoittautui aina yhdeksi selviytymisretkeksi ja siihen sisältyi riski joutua hullun italialaisen autoilijan yliajamaksi. Lisäksi yhden kadun varrella näky poliiseja ja sotilaita enemmän kuin Suomessa näkyy vuoden aikana. Yllätyksesti nää kivikasvot olivatkin ihan lepposia äijiä, jotka mielellään auttoivat hukkaan menneitä tyttöjä. Tommoseen paikkaan kun lyödään tällänen äidin pikkutyttö, joka on koko elämänsä oleskellu äidin helmoissa, niin kyllä siinä hieman hämmentynyt on.

Siinä kaupungissa on kulttuuria ja historiaa niin paljon, ettei sitä oikee ees käsitä. Teinityttöjä ei yleisesti ottaen kiinosta mikään paitsi hyvännäköset vastakkaisen sukupuolen edustajat ( joita Roomassa kyllä löytyi :---D). Silti tääki teini seisoskeli niissä kirkoissa silmät ihan ymmyrkäisinä - melkosen vaikutuksen ne teki, kun on ikänsä katellu Kempeleen kirkkoa. Meillä oli matkassa meidän uskonnonopettaja, joten kirkkoja todellakin kierreltiin sit monen vuoden eestä. Niistä kaikista kuitenki vaikuttavin oli Pietarinkirkko, joka ei todellakaan oo missään kuvissa edukseen. Sitä tunsi ittensä aika pieneksi, kun seisoskeli siellä kirkon keskellä eikä meinannu ees löytää uloskäyntiä.
Vaikka uskonnonopettajan mielestä ois varmaan ollu enemmän kuin mukavaa kiertää pelkkiä kirkkoja, mahtu meidän reissuun paljon muutakin. Mitä ois matka Roomaan ilman Colosseumin tai espanjalaisten portaiden näkemistä? Tehtiin myös visiitti Suomen suurlähetystöön, Villa Lanteen ja käytiin ihmettelemässä menoa Lazio - Fiorentina jalkapallopelissä. Vaikka Emmin ja Viljan katseet jostain kumman syystä aina eksyivät yleisön joukkoon ja kentän tapahtumat jäivät taka-alalle, niin oli tunnelma jotain niin hienoa. Ei haitannu, vaikka ei mitään tajunnutkaan - riitti kun hyppi ja taputti muiden mukana. 

Voi jumpe, kuinka paljon me kulutettiinkaan meijän kengänpohjia shoppailun takia. Yli 1,5 kilometriä pitkä ostoskatu oli kyllä melkoista tuskaa, mutta se oli kyllä sen arvosta. Valikoimat olivat aika huikeet, kun on tottunut Zeppeliinin tarjontaan. Ehkä asiaa kuvaa enemmän se, että pelkät mun ostokset paino yli viisi kiloa. :-D Mangon, Bershkan ja Stradivariuksen ottaisin mielellään myös tänne kotosuomeen. 

Kaiken kaikkiaan oli aivan upea reissu. Silti oli mukava palata kotiin, jossa odotti kunnon kahvi ja kotiruoka. Voin sanoa, että pizza ja pasta kiintiö on nyt täytetty seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Rooma on kokonaisuudessaan kiva paikka, jossa yhdistyy historia, shoppailu ja lämpö. Jos jotaki joskus haluttaa sinne lähtä, niin oon ehdottomasti valmis tulemaan mukaan jakamaan asiantuntemustani. :-) Ja sinne meneville ihan varotuksena, että selfietikkuja kaupustelevilta miehiltä saattaa sitten tulla sellasia juttuja, ettei niitä tässä ees kehtaa sanoa. Kerran meitä piiritti viis tai kuus sellasta miestä, eikä sitä voi ees kuvailla millasella vauhilla ne lähti vetää, kun poliisi käveli meitä kohti. :D





2 kommenttia:

  1. Uuuuuu kaima, aika kivan tekstin oot kyllä saanu aikaan, diggaan! 😊 Kirjota lisempää vaa ku näitä on nii kiva lukkee 😎

    VastaaPoista