maanantai 27. helmikuuta 2017

Haittaako, jos olen vuosia myöhässä?


Hiljaisuus pujotti untuvasormensa ympärilleni.
 Sen luiset rystyset painoivat solisluita.
 Sormet kurottuivat hipaisemaan lasikasvoja, painavaa sydäntä.
 Pääni sisällä oli kello neljän ruuhka, 
mutta ulkona autotiet lepäsivät hiljaisuudessa
valjun valopeitteen alla.
 Katulamput viestittivät salakieltä unettomille,
 kertoivat omaa tarinaansa.
 Utuiset silmät heijastuivat kylmästä ikkunasta. 
Ne kertoivat valheita, totuuksia valheiksi naamioituneina.
Elän välivaihe-elämää välivaiheminäni kanssa. 
Kaipuuta siihen, mitä ei ole,
 mutta voisi olla.

•••••


Pelkään valoa,ikävää, yksinäisyyttä.
 Pelkään rakastaa ja olla rakastettu.
 Pelkään aamuja ja iltoja,
 elämää ilman sua.

•••••

Se katsoo mua taas 
ja tiedän katsomattakin,
 että sillä on taas se
 vaikeasti tulkittava katse.
 Mun katse on ikkunassa ja 
mielessä lasken vesipisaroita. 
Haluan unohtaa ennen kuin muistan.

•••••


Haluan olla minä, 
mutta en taida muistaa mitä se tarkoittaa.
Ihmiset muuttuvat,
 mutta pysyn paikallaan
 tietämättä kuka olen.

•••••


Sinä halasit minua pitkään ja tunsin olevani turvassa.
 Nauroin yhdessä takanasi olevan tyhjyyden kanssa,
 joka ei voinut minua siinä hetkessä tavoittaa.
 Joskus on vain liian helppo päästää toinen lähelle,
 hukkua toisen välittämiseen.
 Keräsin säihkettä silmistäsi huonon päivän varalle
 samalla, kun tuntemattomuus muuttui tuntemiseksi. 
 Siinä hetkessä olin ainakin puoliksi kokonainen. 

•••••

Älä lakkaa hymyilemästä,
Pidä kyyneleet sisällä,
Älä katso silmiin.
Ei maailman tarvitse tietää,
että olet joku muu.

•••••

Ajatukset takertuu kasvoihin,
Iskeytyy poskipäistä läpi,
Jää ripsiin vaanimaan.
Pudottaa pohjalle, upottaa,
 hakkaa ja raatelee.

•••••

Piilotan synkimmät ajatukseni
Toivoen, että voisin itsekin
 unohtaa niiden todellisuuden.
Maailma huutaa kovaa molemmista suunnista
 minun hukatessa itseni
 aina vain pahemmin.

Sielun puolikkaat puolittuvat 
Sumun riekaleiden leijuessa aamun kajossa. 
Haluan paeta, taistella ja luovuttaa samaan aikaan.
Mutta en jaksa tehdä niistä yhtäkään.

Tuntemattomia heijastuksia toisen silmistä.
Olen yksi niistä monista, mutta silti yksin.
Turhia odotuksia, onnellisuuden kosketuksia.
Haittaako, jos olen vuosia myöhässä?

•••••

 Tunnen kuinka elämä valuu musta ulos,
 pimeästä maailmasta tulee todellinen.
Olen elossa kolme päivää seitsemästä.
Haluan paljon mutta en mitään.

•••••

Avasin vahingossa sydämeni,
Pääsit liian lähelle,
Osuit liian oikeaan.
Enkä osaa enää unohtaa. 
 Valehdellaanko kivikasvoin 
totuus kauniimmaksi?

Haluan olla enemmän,
Kadota syliisi, kunhan ei tarvitse 
puhua,selitellä tai katsoa silmiin.

Hengitän sinun tahtiisi, sinun takiasi.
Valojen sylissä tanssisin,
tarttuisin kädestäsi. 
Piirtäisin ääriviivoja ja värittäisin niiden yli.

Repisitkö palasiksi, täyttäisitkö elämällä ja kokoaisitko taas, 
jos pyytäisin?

•••••



Milloin saa irrottaa otteen,
                       pudota ja
   luottaa, että joku ottaa kopin?

Olenko vain puolikas, tyhjä sivu ilman tekstiä?
Ohikiitävään utuiseen unohdukseen
karttaamattomana.
Kaadun kuitenkin,
nyrjähdän kuitenkin.
Aalto tulee kohti,
                poispäin, 
            kohti.
Mä jään siihen toiveeseen, että 
                 tulet luokseni 
                                      tänä iltana,                                         halaat ja 
                                            sanot:                                    Ei mitään hätää.

Aamusta iltaan liian pitkä matka
Tunteja tunnoton
Menen taas rikkoen jotain pientä 
                   tai suurempaa.
     Istun hiljaa kellon lyödessä 
                        syytöksiä.
           Enkeleiden siivenkärjet 
              repivät taivaan auki.

•••••

Halu huuhtoutua elämästä pois,
Hypätä pois siitä pelon ajatuspyörästä.
Kosketus puhui ja annoin vahingossa
 luvan rikkoa pintaa.
 Uskalsin riisua naamion, hymyillä ja hengittää.

•••••

Yksinäisyys hakkaa ohimossa, 
naputtaa rintalastaa vasten.
Sattuu olla olemassa olematta juurikaan.

•••••

On hetkiä, kun haluaa unohtaa
eläen elämän reunalla. 
Tunsin vääriä tunteita, vääriä asioita kohtaan. 
Eikö tämä lähdekään minusta?
Joka vuosiko hukun talven pimeyden alle?









6 kommenttia: